Hyvat kirjoittajat, kiitos artikkelitarjouksestanne. Artikkelikasikirjoitus kavi lapi vertaisarvioinnin, ja toimituskunta kasitteli tekstia ja lausuntoja (liitteena) kokouksessaan 8.5. Toimituskunnan nakemys on, etta vaikka artikkeli muodollisesti tayttaa tieteellisen julkaisun vaatimukset (kuten arvioitsijat toteavat), se ei kuitenkaan edusta lehden monitieteista, kriittista linjaa. Artikkelista puuttuu yhteiskunnallisesti tai humanistisesti suuntautunut teoreettinen ote. Nain ollen artikkelia ei hyvaksyta julkaistavaksi. Ystavallisin terveisin, Ari Korhonen ja Katariina Makinen, Tiede & edistyksen paatoimittajat Arvio 1. 0. Artikkelin tiedot Arvioimasi artikkelin otsikko Vitutus 1. Arvion yhteenveto Arvioi kasikirjoitus asteikolla 1-5 (1=heikko, 5= erinomainen) a. Tutkimusasetelma ja teoreettinen lahestymistapa ovat toimivia 4 b. Kaytetty kirjallisuus on olennaista ja riittavaa 4 c. Artikkelin analyysi on johdonmukainen ja vakuuttava 3 d. Johtopaatokset ovat mielekkaita ja luotettavia 3 e. Artikkeli tuottaa uutta ja relevanttia tietoa 4 f. Kasikirjoitus on kirjoitettu hyvalla tieteellisella kielella 3 2. Suositus toimitukselle Kasikirjoitus voidaan hyvaksya sellaisenaan Kasikirjoitus voidaan hyvaksya pienin muutoksin x Kasikirjoitus voidaan hyvaksya olennaisten muutosten jalkeen Kasikirjoitus voidaan hyvaksya olennaisten muutosten ja uuden arvioinnin jalkeen Kasikirjoitus hylataan 3. Vapaamuotoinen lausunto Tama tutkimus kasittelee kirjoittajien omien sanojen mukaisesti suomalaista kansallistunnetta eli vitutusta. Tutkimus on kunnianhimoinen ja pyrkii mm. vitutuksen yleisyyden ja kehollisten reaktioiden selvittamisen lisaksi validoimaan vitutuksen tutkimukseen liittyvan kyselylomakkeen. Tutkimus on paapiirteittain kattavasti tehty ja hyvin kirjoitettu. Myos tilastolliset menetelmat sopivat tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. Tutkimuksessa, ja varsinkin sen johtopaatoksissa, on kuitenkin muutama asia, jotka pistavat vituttamaan. Alla on eritelty kaikki kommenttini koskien tata tutkimusta: 1. Johdannon ensimmaisen kappaleen lopussa tutkijat kirjoittajat: "Suullisessa 2000-luvun kansanperinteessa vitutus esiintyy niin yleisesti, etta vitutusta voidaan pitaa suorastaan suomalaisena kansallistunteena: esimerkiksi Google-hakukone loytaa yli puoli miljoonaa tulosta hakusanalla "vituttaa" (18.4.2022)." Kyseinen virke toki sopii vitun hyvin kirjoittajien narratiiviin, mutta toteamus, etta vitutusta voitaisiin pitaa suomalaisena kansallistunteena, on mielestani aivan liian vahva. Varsinkin kun sita pyritaan tukemaan esimerkilla googlehaun tuloksista. Nopealla googletuksella mm. "onnellinen" tai "harmittaa" tuottavat huomattavasti enemman osumia kuin "vituttaa", joten esimerkki ontuu pahasti. Kirjoittavat voisivat lieventaa omaa ilmaisuaan tassa tapauksessa. 2. Johdannon viimeisessa kappaleessa taas kirjoittajat toteavat: "Vitutus on kielteinen tunne ja ainakin yleisesti kaytettyjen sanontojen mukaan vitutus ilmenee erityisesti verenkiertoelimiston toiminnan muutoksiin liittyvina kokemuksina (esim. "vituttaa niin ettei veri kierra"). Vitutuksen kohdalla nokkelimmat kielenkayttajat ovat aina keksineet omaperaisia tapoja kuvata vitutusta ja sen voimakkuutta, mutta on ennenaikaista vetaa tasta suora johtopaatos siita, etta vitutus todella ilmenisi kehollisena tuntemuksena. Varsinaisten tulosten jalkeen tallainen pohdinta on toki paikallaan. 3. Taulukkoon 1. olisi hyva lisata prosenttiosuudet sukupuolella ja koulutusasteelle. Tama helpottaisi jakaumien hahmottamista. 4. Kuvan 1. lyhyen nonlineaarisen visuokortikaalisen analyysin jalkeen kaksihuippuisuus oli arvioijan mielesta huomiota herattava, mutta kirjoittajat ovat ansiokkaasti kasitelleet tata pohdintaosuudessa. 5. Tulososiossa ja pohdinnassa kirjoittajat toteavat muutamaankin kertaan (mm. sivut 9, 10 ja 14 ja varsinkin sivu 16) vitutuksen olevan hyvin lahella vihan ja inhon tunnetta tai olevan jonkinlainen yhdistelma naita. Eniten naissa kohdissa vituttaa se, etta kirjoittajat selkeasti lahtevat siita oletuksesta, etta vitutus on oikeasti oma erillinen tunteensa. Tutkimukseen vastanneiden henkiloiden on taytynyt asemoida vitutus suhteessa muihin tunteisiin, jolloin voidaan saada jokin erottelu aikaiseksi. Tutkimuksen ulkopuolella taas henkiloilla saattaa hyvinkin olla vaikeuksia tunnistaa omia tunteitaan "oikein", ja vihan tai inhon sijasta he voivat kayttaa kattavampaa termia "vitutus". Tassa mielessa vitutus siis toki voisi olla jonkinlainen yhdistelma vihaa ja inhoa, mutta mielestani taman tutkimuksen perusteella on liian aikaista esittaa vitutuksen olevan oma erillinen tunteensa. Nakisin, etta kasikirjoituksessa tulisi kasitella myos tata mahdollisuutta kattavammin ennen kuin se voidaan hyvaksya julkaistavaksi. 6. Pohdinnan viittaus (Alanko, 1999) sai vittuuntuneenkin vertaisarvioijan suun kaantymaan hymyyn. Arvio 2 0. Artikkelin tiedot Arvioimasi artikkelin otsikko Vitutus 1. Arvion yhteenveto Arvioi kasikirjoitus asteikolla 1-5 (1=heikko, 5= erinomainen) a. Tutkimusasetelma ja teoreettinen lahestymistapa ovat toimivia 4 b. Kaytetty kirjallisuus on olennaista ja riittavaa 3 c. Artikkelin analyysi on johdonmukainen ja vakuuttava 3 d. Johtopaatokset ovat mielekkaita ja luotettavia 3 e. Artikkeli tuottaa uutta ja relevanttia tietoa 4 f. Kasikirjoitus on kirjoitettu hyvalla tieteellisella kielella 4 2. Suositus toimitukselle Kasikirjoitus voidaan hyvaksya sellaisenaan Kasikirjoitus voidaan hyvaksya pienin muutoksin x Kasikirjoitus voidaan hyvaksya olennaisten muutosten jalkeen Kasikirjoitus voidaan hyvaksya olennaisten muutosten ja uuden arvioinnin jalkeen Kasikirjoitus hylataan 3. Vapaamuotoinen lausunto Vapaamuotoinen lausunto (max. 2 sivua) Vitutusta kasitteleva kasikirjoitus on kaikkinensa hyvin kirjoitettu, aineisto vakuuttava ja menetelmia on kaytetty monipuolisesti ja vakuuttavasti. Tutkimusaihe on kiinnostava ja silla on tarkea anti kansallisen vitutuksen kentalla. Kriittiset kommenttini koskevat paaosin teoriaosuutta. Tulosten esittamisesta esitan enemman teknisia huomioita. Summaten, (1) vitutuksen yleismaailmallista vs juuri suomalaista merkitysta, yhteytta kiroiluun ja tabu-kategoriaan, seka vitutukseen mahdollisesti sisaltyvaa tunteiden saatelyn roolia tulisi selventaa (kohdat 1.1-1.3). Huomioiden aiheenvalinnan, (2) vitutuksen sukupuolista ja tasa-arvokysymyksiinkin liittyvaa roolia ja suhdetta esimerkiksi kyrpiintymiseen tulisi jollakin tavalla kosketella. Nahdakseni (3) vitutuksen saatelyn kasittely puuttuu lahes kokonaan diskussiosta ja sita tulisi lisata (ks 1.2). Kasittelen kohtia 1 ja 2 seuraavassa yksityiskohtaisemmin. Jatan kirjoittajien oman harkinnan varaan, miten kohdat 1-3 huomioidaan, mutta pidan kunkin kohdan huomiointia valttamattomana (tai selostusta vastineessa miksi naita ei kasiteltaisi). 1.1 Kuten johdanto kuvaa, vitutus tunne-termi juontaa juurensa naisen sukupuolielimista. On kuitenkin vaikea taysin vakuuttua vaitteesta, etta vitutuksen tunne liittyisi alinomaa suomalaiseen kulttuuriin tai kansanluonteeseen. Vitun (engl. vulva) kuvat ovat eraita varhaisimpia loydettyja luolakaiverruksia, sijoittuen 32000-34000 vuoden takaiseen ihmiskunnan historiaan (esim. Clotter, 2003; Cuzange et al., 2007). Vittuun liittyvat sanat esiintyvat myos varsin yleisesti kirosanoina erilaisissa kulttuureissa, kuten cunt (UK ja USA), cono (Espanja), buceta (Brasilia), kusse (Tanska), minchia (Italia) (Lancker & Cummins, 1999). Vittu (engl. cunt) (kiro)sanaan on liitetty tunneilmiona korkea negatiivinen valenssi, hyvin korkea loukkaavuusarvo ja kohtalaisen korkea "tabumaisuus" (Janschewitz, 2008); olisikin hyva selventaa tarjoaako tama tutkimuskentta kuitenkin kansainvalista tutkimusperustaa vitutuksen tunteen tutkimukselle. Kaikkinensa, artikkelin tulisi hieman perustavammin tarkastella eri kulttuureita ja niissa esiintyvia vastaavia kansanomaisia tunneilmaisuja. Olisi kiinnostava tietaa miten runsaasti myos muissa maissa esiintyy seksuaaliseen ja tabuiksi miellettyihin asioihin liittyvaa tunnesanastoa (sivulla 3 peruste kaannoskoneiden epatarkkuudesta ei ole riittava). Nykyisellaan tarkastelu ei oikein riita tukemaan kasitysta vitutuksesta juuri suomalaiselle kansanluonteelle ominaisena (kuten Tiivistelma ja Yhteenveto summaa). Mielestani vitutuksen tiukempi sitominen laajempaan evolutiiviseen ja globaaliin kenttaan ei vahentaisi tutkimuksen arvoa. 1.2 Edelliseen liittyvana mutta erillisena seikkana, kiinnittaisin huomiota siihen, ettei artikkeli kasittele juuri lainkaan vitutuksen yhteytta kiroiluun ja/tai kulttuurillisiin tabuihin. Onko mahdollista, etta "vitutus" ilmiona ei ole niinkaan erillinen tunnekokemus (tai tunteiden yhdistelma) vaan korostuneen sosiaalinen konstruktio siina mielessa, etta tunnekokemuksen verbaaliseen ilmaisuun on liitetty kiroilun ja tabun rikkomisen elementti. Kiroilu voi tutkitusti toimia tunteiden saatelyn strategiana ja vahentaa esimerkiksi koettua kipua (esim. Richard, Atkins & Kingston, 2009). Ymmartaakseni kiroilun voima ammennetaan juuri tabun sanomisesta aaneen. Nahdakseni artikkelin tulisi kosketella vitutusta myos tasta kiroilun nakokulmasta (vahintaankin pohdinnassa). Ilmiossa ei siis valttamatta ole kyse pelkasta emootioiden mixtuurasta vaan tabujen rikkominen voi tuottaa myos tunteita saatelevia vaikutuksia. Eraassa mielessa vitutus saattaa siis itsessaan sisaltaa tunteen ja tilanteen uudelleentulkintaa (reappraisal). Kenties tassa yhteydessa Diskussiossa voitaisiin kasitella Taulukon 3 kuvaamia tuloksia. Onko mahdollista, etta vitutus auttaa aktiivisena tunteena siirtamaan huomion pois vaikeammin saadeltavasta tunteesta, kuten ahdistuksesta? Saattaako vittuun ja sukupuolielimiin yleensa liitetyt positiiviset mielleyhtymat auttaa tunnekokemuksen positiivista uudelleentulkintaa? Diskussiossa voitaisiin enemman nostaa esille vitutuksen mahdollisia positiivisia vaikutuksia, jos ei muutoin, niin tulevaisuuden tutkimuslinjoina. Kansanluonteen tarkistelussa saattaisi olla hedelmallista tarkastella vitutuksen yhteytta sisuun/sisuuntumiseen, johon vaikuttaa vastaavasti liittyvan pettymyksen ja frustraation muuntaminen aktiiviseksi emotionaaliseksi kayttovoimaksi. 1.3 Kasikirjoituksessa (esim. rajoituksissa) olisi mielestani aiheellista tuoda esille, ettei vitutus valttamatta ole ainoa seksuaalisiin tai muihin ruumiin tabuihin liitetty tunneilmaisu / kokemus. Suomalaisittain voidaan esimerkiksi, etta on kyrpiintynyt tai olo voi olla paskamainen. Naista toki tarvittaisiin vertailevaa lisatutkimusta. Kenties argumentin vahvistamiseksi riittaisi pieni lisaevidenssi, esim. vertailu muihin tyypillisimpiin suomalaisiin kirosanoihin ja niiden esiintymiseen tunnekokemusten kuvailemisessa - eli onko todella niin etta "vitutus" tunteen ilmaisuna (suhteutettuna kirosanoihin) on selvasti yleisin? 2. Vitutus-termin liittyminen nimenomaan naisen sukupuolielimiin edellyttaa pienen huomioinnin. Kirosanana vittua on kuvailtu alentavana, rumana ja inhottavana (mm. City-lehden kiroilukysely). On taysin ymmarrettavaa, etta kirosanojen ja nahdakseni myos vitutuksen voima ammennetaan yhteiskunnallisista tabuista - ja nimenomaan niiden rikkomisesta. Juuri tasta kulttuurisidonnaisuudesta johtuen on myos asianmukaista pohtia kriittisesti milla tavalla sanoja kaytetaan. Eras juonne tassa on se, etta kirosanat liittyvat usein tabuina tai vastenmielisina pidettaviin asioihin. Valitettavasti esimerkiksi homo-sanaa on kaytetty yleisesti haukkumasanana mika on saattanut osaltaan yllapitaa seksuaalista epatasa-arvoa ja sortaa vahemmistoa. Vittuuntuminen termina on siis kulttuurihistoriallisesti latautunut ja saattaa liittyva taten myos naisen seksuaalisuuden alisteiseen asemaan (esim. ajatuksiin "inhottavuudesta ja likaisuudesta", vaikka ajatus on osin paradoksaalinen, ks linkki lopussa). Tamankaltainen suhtautuminen naisen seksuaalisuuteen on tuottanut tarpeetonta hapeaa ja karsimysta. Vaikkei artikkeli fokus ole yhteiskunnallisissa kysymyksissa olisi asianmukaista jollakin tavalla kasitella termin sukupuolittuneisuutta ja suhteuttaa sita ajankohtaisiin tasa-arvokysymyksiin. Tassa yhteydessa voisi kenties kasitella "kyrpiintymista" ilmion maskuliinisena vastineena ja jatkotutkimuksissa voisi kenties selvittaa koetaanko vitutuksen ja kyrpiintymisen tunteet eri sukupuolilla samoin tavoin. Toisaalta ajalliset trendit voisivat olla myos kiinnostavaa. Nahdakseni esimerkiksi "vituttaa" termissa on google trendsin mukaan havaittavissa selkeaa laskua vuodesta 2004 lahtien. Jos ja kun vitun tabuasema yhteiskunnassamme muuttuu, vaheneeko myos vitutuksen tunne? Vai l Koska kulttuuri uusiutuu, kenties vittuuntumisessa voitaisiin nykypaivan kontekstissa nahda myos feministista voimaa. Ks esim. https://www.etsijalehti.fi/post/v%C3%A4kev%C3%A4-hirmuinen-mystinen-vittu-kansanuskon-suhtautumisia-naisten-seksuaaliseen-voimaan). Esitan seuraavassa pienemmat huomioni: Lapi tyon olisi kaytettava suurempaa harkintaa sen suhteen, onko jarkeva rinnastaa vitutus perustunteisiin. s.4: Vitutus rinnastetaan "muihin kielteisiin tinteisiin" - rinnastetaanko se tassa nimenomaan perustunteeksi? s.5: Koe 1 - Taas rinnastetaan vitutus muihin perustunteisiin; tama ei liene perusteltua on todennakoisempaa etta vitutus on sekoitus eri tunteita kuten Diskussiossa pohditaan. JOHDANTO s. 3: Puolustusalykkyyden kasite kaipaa maarittelya ja avaamista s.4: Itselleni ilmaisu "vituttaa niin ettei veri kierra" ei kuullostanut kovin tutulta. Loytyisiko tahan jotain kulttuurillista lisanayttoa? Argumentin toki voisi esittaa vasta post hoccina Diskussiossa. s.4 "Tulokset osoittavat, etta vitutus on yleinen, voimakas, mutta lyhytkestoinen ja voimakkaasti kehollinen tunnetila, jonka aiheuttaja on useimmiten toiset ihmiset." - Onko tama vaarassa paikassa, ei kai tassa summata tuloksia. s.5 "Tutkimuskysymyksen luonteesta johtuen", mihin viittaa? s.5: Tarkeaa: Menetelmista puuttuu tilanne ja piirrevitutuksen maaran tarkempi maaritelma. Milla tavoin on mitattu ja kysytty? Mika on tilannevitutuksen aikajanne? s.5 Koe 2 - Kuvaus Vitutusmittarista on epaselva. Onko se piirre vai tilannekysely, mika on ohjeistus? On epaselvaa onko alussa mainittu "psykometrinen kyselylomake" sama asia kuin "Vitutusviisari". Vitutusviisarin kuvaus on epaselva: Tasta valittyy helposti ajatus etta eri vaittamat kuvaavat eriasteista vitutusta - voisiko menetelman kuvausta selventaa. s.6. Allekirjoittaneelle on epaselvaa miten standpoint-lahestymistapa ja autoetnografia ovat sovellettavissa aineistoon ja miksi ne eivat soveltuneet. Voisiko naita hieman selventaa? s.6 Viite R-ohjelmistoon ei noudata muuta viitetyylia. TULOKSET s.7 " Vitutuksen maarassa ei havaittu vuorokaudenaikavaihtelua" \0xF0E0 vastausajankohtan mukaan (selvennys hyva lisata) S.7: Taulukko 1, luettavuuden vuoksi olisi hyva lisata kokonais N. s. 12: "Vitutuksen syyt ja kehonkartat" - tekstissa asioiden esitysjarjestys vaikutti poikkeavan Kuvasta 6, tama hankaloitti lukemista. Voisiko edeta Kuvan 6 esittamassa jarjestyksessa. S.7-14. Tulos-osuudessa olisi syyta selventaa mihin kuvattuihin koeasetelmiin viitataan. Nyt lukeminen on vaikeaa mikali haluaa palata taaksepain menetelmissa. Eli yhteys Koe 1-3 selvemmaksi. s.12: "Vitutuslomakkeiden reliabiliteetti" -osuus alkaa korrelaatiotarkastelulla. Eiko kyse ole talloin validiteetin tarkastelusta, ei reliabiliteetista? Tassa on pienta ristiriitaa otsikoinnin kanssa. Voisiko tasmentaa osaltaan kohtaa "Testin reliabiliteetti a = 0.96", tama viitanne sisaiseen reliabiliteettiin. DISKUSSIO s.14: "Tulosten perusteella ei voida kuitenkaan varmasti sanoa, etta vitutuksen taustalla olisi muista tunteista erillisen, riippumattoman aivojen ja kehon vitutusradaston toiminta." - Viitataanko tassa nimenomaan siihen etta vitutuksen tulisi erottua aivoprosesseissa ja vitutusradastossa, vai voisiko vitutus olla (metodologisten rajoitteiden puitteissa) erillinen tunne-entiteetti silloinkin jos se koetaan subjektiivisesti muista tunteista poikkeavaksi? s.14: " Ihmisen perustunnejarjestelmat reagoivat rajalliseen maaraan eloonjaamishaasteita, mutta vitutus poikkesi naista tunteista selvasti" - Vaitetta voisi lieventaa tai tasmentaa, ettei tassa tutkimuksessa verrattu ero tunteita keskenaan. Oletettavasti myos esim. inholla voi olla hyvin monia laukaisijoita yhteiskunnassamme, ilman siihen liitettyja funktioita (esim. pahan ruuan sylkeminen suusta). s.15 Mielestani huomio vitutuksen kausivaihtelusta ei ole relevantti ja riittaa etta se kasitellaan rajoitukset-osuudessa. s.16 Mielestani huomio vitutuksen kiinnostavuudesta ei ole kovin perusteltu kun tutkimuksen nakyvyydesta ei ole varmaa tietoa. Huomiota voisi lieventaa.